Kirjoittanut effefinland | 16.8.2010

Keskustelua koulujärjestelmän uudistamisesta

Kouluvuoden alkaessa on Hesarissa virinnyt kiinnostava keskustelu koulujärjestelmän uudistamisesta, ja pieni lehdistökatsaus on paikallaan:

Jyväskylässä 5.8. pidetyssä Kasvatuksen ja opetuksen kongressissa sekä Sivistyshallinnon ja tutkimuksen foorumissa professori Jouni Välijärvi vaati kouluille lisää vapauksia opetussisältöjen järjestämiseen. Hänen mielestään ”on täysin vanhakantaista ja koulunkäyntiä jäykistävää, että eduskunta ja hallitus päättävät vielä uusista oppiaineista ja tuntijaosta”:

”Eivät ihmiset opi 45 minuutin pätkissä. Opettajien palkkaukseen sidotuista määrämittaisista oppitunneista pitäisikin päästä eroon.” (Koko juttu: HS 6.8.2010)

Pekka Räihä Jyväskylän OKL:stä toteaa, että perinteinen tuntijako samoin kuin oppiaineet ovat tulleet tiensä päähän:

”Kun ympäröivä maailma sen paremmin kuin oppilaan pääkään ei ole jakautunut oppiaineisiin, ei koulunkaan tarvitse rakentua niin.” (Koko juttu: HS 12.8.2010)

Myös Helsingin normaalilyseon peruskoulun rehtorit Ulla Rajavuori ja Jaana Silvennoinen kritisoivat uutta tuntijakoehdotusta:

”Nykyisen opetussuunnitelman tavoite aihekokonaisuuksista ja opetuksen eheyttämisestä vaikeutuu entisestään.” (Koko juttu: HS 16.8.2010)

Räihä haluaisi laajentaa Välijärven kritiikin koskemaan myös opettajankoulutusta:

”Niin koulun kuin opettajankoulutuksenkin muuttaminen oppiainejakoisuudesta kohti tutkimuksellisuutta ja ilmiölähtöisyyttä on kuitenkin vaikeaa, sillä muutokset uhkaavat niin monien etuja. Ainakaan aineenopettajajärjestö ei katso muutosta suopeasti, kenties eivät kirjakustantajatkaan.” (Koko juttu: HS 12.8.2010)

Hesari uutisoi myös Opetushallituksen kesän alussa tekemästä lisäyksestä opetussuunnitelmien perusteisiin: valtakunnallisissa opetussuunnitelmien perusteissa on nyt määräykset holokaustin eli juutalaisten joukkotuhon opetuksesta.

”Opettajat ovat hämmästelleet, miksi yhtäkkiä ylhäältä määrätään yksityiskohtaisesti yksittäisten oppiaineitten sisällöstä.” (Koko juttu: (HS 14.8.2010 ja HS.fi 14.8.2010)

Syynä määräykseen on Ulkoministeriön pyrkimys hankkia Suomelle Holocaust Task Force -järjestön jäsenyys, johon pääsyvaatimuksena on kirjata valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin, mitä holokaustista opetetaan. Tällaiset perustelut opetussuunnitelmien muuttamiselle tuovat hyvin esiin sen, mikä yleensä jää piiloon: opetussuunnitelmiin kirjataan mitä erilaisimpia (valtio)vallan intressejä. Ja kuten Räihäkin tuo esiin, ei myöskään oppikirjakustantajien vaikutusta opetussuunnitelmatyössä voi jättää huomiotta. Opetussuunnitelmien taustalla olevia ideologioita on syytä pohtia: Palveleeko esimerkiksi sosiaalisten taitojen, itsereflektion, aktiivisuuden, verkostoitumisen, päämäärätietoisuuden, yhteistyökyvyn ja yrittäjyyden vahva painottaminen nykytalouden ja työelämän intressejä? Minkälaista subjektiutta koulu tuottaa?

Seuraava kysymys holokaust-lisäyksen jälkeen kuuluukin, mitä muita yksittäisiä määräyksiä opetussuunnitelmiin tullaan tekemään ulkopuolisten intressien vuoksi? Opettajat ovat jo kritisoineet yksityiskohtaista ohjeistusta mm. lobbaukseksi, jossa opetussuunnitelmalla tehdään politiikkaa. Myös Jussi Sivenius esittää oman näkökulmansa Hesarissa:

”Jo arkijärki sanoo, että vaikka järjestön asia on hyvä, sen jäseneksi pääseminen ei voi olla perustelu valtion koululaitoksen toimintaan puuttumiselle.” (Koko juttu: HS 14.8.2010)

Oman lusikkansa soppaan pistää Hesarin kolumnissaan Jarkko Lyytinen, joka tuo esiin Ivan Illichin koulutusajattelun mahdollisena vastauksena nykykoulun ongelmille:

”Onko kotimainen kouluputki pystytetty pullauttamaan ulos Pisa-sertifioituja suorittajia, jotka noudattavat kuuliaisesti kyseenalaisiakin sääntöjä ja mukautuvat järjestelmän odotuksiin arvosanojen toivossa?” (Koko juttu: HS 15.8.2010)

Illichin mukaan koululaitos tuottaa asiantuntijoista riippuvaisia kulutusyhteiskunnan asiakkaita, eikä anna mahdollisuutta omaehtoiseen oppimiseen ilman koulun monopoliasemaa.

Minkälaiset opetussuunnitelmien perusteet sitten mahdollistaisivat omaehtoisen oppimisen, oppilaiden ja oppilaitosten autonomian? Entä minkälaisia muutoksia oppiainejaosta luopuminen tarkoittaisi opettajankoulutukselle, etenkin aineenopettajille?

Jos ajatellaan, että mielekäs oppiminen syntyy oppilaiden elämästä, kokemusmaailmasta ja ympäristöstä lähtevistä teemoista, miten koulua voisi kehittää siihen suuntaan, että se voisi vastata tällaisiin aihekokonaisuuksiin, jotka eivät aina suoraan edusta mitään oppiainetta tai tieteenalaa? Voisiko tällainen uudistus tuoda jotain hyvää (aineen)opettajienkin työhön? Monipuolisempia opetus- ja oppimiskokemuksia yhteistyössä oppilaiden ja toisten opettajien kanssa? Toimintaa jopa koulun seinien ja pihapiirin ulkopuolella?

Kun opetus kytkeytyy oppilaiden kokemuksiin ja heidän elämäänsä, myös koulun toiminta muodostuu osaksi ympäristöään, eikä koulu jää erilliseksi saarekkeeksi, ”vankilaksi” tai ”idylliksi” irrallaan yhteiskunnasta, tai paikaksi jossa opetellaan tietoja ja taitoja koulun seinien ulkopuolella odottavaa ”elämää” varten.

Oppilaat elävät myös koulussa. On järjetöntä opettaa oppilaille elämää, jos heidän elämänsä suljetaan koulun ulkopuolelle. Yhtä järjetöntä on opettaa oppilaille demokratiaa, jos ei sitä itse toteuteta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: