Kirjoittanut effefinland | 15.7.2010

Wittenin kollokvion raportti julkaistu

Viime vuoden Creativity Genesis -kollokvion loppuraportti on julkaistu heinäkuussa, ja se on luettavissa saksaksi ja englanniksi:

Mainokset
Kirjoittanut effefinland | 14.6.2010

Effeläiset konferenssissa Tallinnan yliopistolla

Osallistuimme 4.–5.6.2010 Tallinnan yliopistolla järjestettyyn konferenssiin, jonka aiheena oli Puhutut ja eletyt arvot erilaisissa pedaogisissa ympäristöissä. Suomesta mukana konferenssissa olivat Elina Harjunen, Antti Paakkari ja Suvi Hanste. Perjantain ja lauantain aikana oli kaikkiaan 17 esitelmää sekä työpajoja. Konferenssin lisäksi tapasimme effeläisiä Virosta, Tanskasta ja Saksasta.

Konferenssin aloitti Anne Liekenbrock Effestä. / The first presentation of the conference was by Anne Liekenbrock from Effe.

Konferenssin aloitti Anne Liekenbrock Effestä. / The first presentation of the conference was by Anne Liekenbrock from Effe.

Lue lisää…

Kirjoittanut effefinland | 5.6.2010

Tule syksyn työpajaan etsimään omaa pedagogiikkaasi

Klikkaa tästä, niin näet koko esitteen

Klikkaa tästä, niin näet koko esitteen

Lähde siis tuulettumaan hyvässä seurassa! Tule jakamaan ajatuksiasi opettamisesta ja oppimisesta, koulun toiminnasta ja arjesta. Vie mukanasi konkreettisia välineitä oman pedagogiikkasi toteuttamiseksi.

KURSSIMAKSU: Kurssi kuuluu 3–8 op laajuiseen OPH:n rahoittamaan opintokokonaisuuteen Opetushenkilöstön kompetenssit ja tulevaisuuden oppimisen verkostot, ja se on opetushenkilöstölle maksuton (pois lukien korkea-asteiden opettajat). Muille kurssimaksu on 30 €. Kurssi soveltuu myös VESO-koulutukseksi (tiedustele omalta rehtoriltasi).
KULJETUS Mikkelin asemalta Otavaan ja takaisin.
MAJOITUS JA RUOKAILU Otavan opiston kampuksella. Majoitus 20 € sisältäen aamiaisen, lounaat ja päivällinen 5 € /kpl.

ILMOITTAUTUMINEN: 10.9. mennessä Internetixin pajasivulla (Koulutusohjelma: Oppimisen tulevaisuus).

  • Lue lisää koulutuksesta täältä.
  • Voit ladata esitteen tästä ja levittää sitä vapaasti.
  • Ilmoittaudu täällä (Koulutusohjelma: Oppimisen tulevaisuus).
Kirjoittanut effefinland | 20.5.2010

Konferenssi Tallinnassa

Effeläiset osallistuvat kesäkuun alussa Tallinnan yliopistossa järjestettävään konferenssiin, jonka aiheena on Puhutut ja eletyt arvot erilaisissa pedagogisissa ympäristöissä. Osallistujia tulee Viron ja Suomen lisäksi Tanskasta ja Saksasta ja ohjelmassa on runsaasti esitelmiä sekä työpajoja.

Suomen Effestä alustukset pitävät Elina Harjunen ja Antti Paakkari, ja lisäksi valmistelemme työpajan, jossa osallistujat pääsevät tarkastelemaan koulussa toteutuvia arvoja käytännössä esimerkiksi kartoittamalla koulun tiloja.

Lisätietoja Tallinnan yliopiston sivuilla, ja konferenssin jälkeen raportoimme täällä blogissa!

Kirjoittanut effefinland | 19.4.2010

Autonomista pedagogiikkaa etsimässä

Olemme Effessä jo pitkään pohtineet sitä, että Suomessa olisi tilaa ja lisää tarvetta jonkinlaiselle vaihtoehtoiselle tai kolmannen sektorin järjestämälle opettajankoulutukselle. Yliopiston opettajankoulutus on monilta osin ansiokasta, mutta kuitenkin melko vahvasti sidoksissa virallisen koulujärjestelmän linjauksiin ja tarpeisiin. Yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta on viime vuosina vahvistunut suuntaus, jossa painotetaan virallisessa opetussuunnitelmassa edustettua pedagogiikkaa. Aikataulupaineiden ja tehokkuusvaatimusten myötä tila vaihtoehtoisien pedagogisten teorioiden tarkastelulle on jäänyt niukaksi.

Keväällä 2009 Effelle tarjoutui tilaisuus liittyä Otavan opiston osuuskuntaan, jonka tarkoituksena on uudistaa yksilöiden ja yhteisöjen oppimista, opetusta ja koulutusta sellaisella tavalla, joka täydentää, laajentaa ja vaihtoehtoistaa koulujärjestelmän toimintatapoja. Tällainen ajatus sopii hyvin myös Effen toimintaan, ja toukokuussa olimmekin mukana perustamassa Otavan opiston osuuskuntaa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi osuuskunta ylläpitää Otavan opistoa, ja niinpä tätä kautta meille syntyi mahdollisuus ryhtyä käytännön toimiin uudenlaisen opettajankoulutuksen kehittämiseksi.

Effe aikoo järjestää opettajille ja opettajiksi opiskeleville suunnattua (vaihtoehto)pedagogista koulutusta. Koulutuksessa käsitellään seuraavia kysymyksiä:

  • Mikä on koulun asema yhteiskunnassa tänä päivänä? Mitä koululta odotetaan?
  • Miten tämä heijastuu oppilaiden kokemuksiin ja elämään koulussa?
  • Eli millaista subjektiiviutta koulu tuottaa?
  • Millaiseksi itse näemme koulun roolin? Mitä koulussa pitäisi tehdä?
  • Millaisin keinoin näihin tavoitteisiin voitaisiin päästä? Pitkän tähtäimen tavoitteena olisi siis rakentaa omaa pedagogiikkaa: löytää koulun keskeiset kipukohdat ja etsiä niihin ratkaisuja sekä samaan aikaan hahmotella sitä, mikä kasvatuksessa on olennaista ja etsiä keinoja sen toteuttamiseen koulun käytännöissä.
  • Tätä tavoitetta tukee tutustuminen erilaisiin pedagogisiin lähestymistapoihin (”vaihtoehtopedagogiikat”) ja niiden kysymysten tarkastelu, joihin ne pyrkivät antamaan vastauksia.

Syksyn ensimmäinen kurssi on suunnitteilla ja se järjestetään 24.–25.9.2010 Otavan opistolla. Otavassa on jo useamman vuoden ajan järjestetty kuukausittaisia työpajaviikonloppuja, joissa käsitellään vaihtelevia teemoja. Näiden viikonloppujen muodossa toteutuisi ainakin aluksi myös kaavailemamme koulutus. Viikonlopun aikana on mahdollisuus perjantai-iltapäivänä osallistua eri teemaryhmien yhteiseen osuuteen, jossa on alustuksia ja keskustelua, minkä jälkeen alkaa varsinainen työpajaosuus, joka jatkuu lauantai-iltapäivään saakka. Perjantai-iltana on tietenkin vapaamuotoinen illanvietto, jossa päästään tuulettamaan iltapäivän aikana syntyneitä mietteitä. Käytännön järjestelyistä, kuten majoituksesta ja ruokailusta vastaa Otavan opisto.

Seuraa Effen blogia!

Kirjoittanut effefinland | 21.3.2010

Muunneltava tila alkuopetuksessa

Kari Kallialan alustus penkkipedagogiikasta Otavan opistolla 19.3.2010

Alustuksensa alkuun Kari Kalliala kertoi esimerkin 1980-luvulla tehdystä aivotutkimuksesta, jossa todettiin, että ihmisen katsellessa televisiota vasemman ja oikean aivolohkon välinen yhteys hiljenee. Räväkkä aloitus sai aikaan Median tulevaisuus -aiheisen pajaviikonlopun yleisössäkin hiljenemisen, ja lisäksi joitain hermostuneita hymähtelyjä. Mutta miten tämä liittyy penkkipedagogiikkaan?

Ihminen, etenkin kehittyvä lapsi, tarvitsee aitoja aistikokemuksia, kokonaisvaltaista olemista ja tekemistä. Tähän ei pelkkä kuvaruudun tai pulpetin ääressä kököttäminen pysty vastaamaan. Penkkipedagogiikka pyrkii vastaamaan lapsen sensomotorisen kehityksen haasteisiin luomalla aitoja aistikokemuksia.

Penkkipedagogiikka on kuitenkin hieman harhaanjohtava nimitys, koska kysymys on laajemmin tilan muunneltavuudesta. Voidaan siis oikeastaan puhua muunneltavasta tilasta alkuopetuksessa. Kallialan mukaan tärkeää on se, miten koulua voitaisiin muuttaa, jotta koulutulokkaat voitaisiin ottaa paremmin vastaan kouluun. Kyseessä ei ole mikään varsinainen pedagogiikka, vaan menetelmä, jota voi soveltaa mihin tahansa pedagogiikkaan.

7-vuotiaita koulutulokkaita on aivan turhaa yrittää istuttaa 45 minuutiksi (ts. koko päiväksi) pulpettiin, eikä pulpettejakaan oikeastaan tarvita – sopivalla tavalla muotoillut penkit soveltuvat niin istuimiksi kuin pöydiksikin, ja lapset voivat tällöin istua lattialla, tyynyillä tai ilman. Tilan muunneltavuus tarkoittaa käytännössä sitä, että penkkejä käytetään myös leikkeihin vaikkapa liukumäkinä, esteratana tai tasapainoiluratana. Tärkeä koulupäivää ja oppitunteja rytmittävä tekijä onkin juuri leikki. Leikkiminen on lapselle (ihmiselle) luontainen oppimisen tapa, eikä sitä tulisi väheksyä. Leikkimisen sivutuotteena saavutetaan paljon opetussuunnitelman mukaisia oppimistavoitteitakin.

Leikki kehittää lasten sosiaalisia taitoja, ryhmänä toimimista sekä sensomotorista kehitystä ja oman kehon hallintaa. Leikki tarjoaa aitoja aistikokemuksia: Miltä oikeasti tuntuu, kun kompastuu hyppynaruun tai yrittää silmät sidottuna tunnistaa luokkatovereitaan? Tai miltä tuntuu kieriä kyljellään tai laskea liukumäkeä penkkiä pitkin? Tällaisia kokemuksia ei synny tietokonepelejä pelaamalla tai Puuha-Peteä katselemalla.

Luokkatilan muuntelun avulla voi opetuksessa huomioida erilaisten lasten liikkumisen tarpeen luontevasti, eikä opettajan tarvitse väen vängällä pakottaa vilkasta oppilasta istumaan pulpetissa tai juoksuttaa tätä turhien tehtävien parissa. Jo se, ettei ole pulpetteja säilytyslaatikkoineen, synnyttää luokan arkeen sosiaalisia, toiminnallisia tilanteita: vihkot, kynät ja muuta tarvikkeet haetaan esimerkiksi penkkiriveittäin yhteistuumin, eikä kukin yksin yksityistä pulpetin kanttaan paukutellen.

Alustuksesta jäi ehkä päällimmäisenä mieleen se, mitä Kalliala sanoi yhdestä alkuopetuksen tärkeimpinä pidetystä oppisisällöstä, nimittäin lukemaan oppimisesta: On aivan turhaa yrittää opettaa oppilasta lukemaan, jos hänellä on motorisia vaikeuksia eikä hän vielä osaa perusliikkeitä, kuten vaikkapa kuperkeikkaa tai naruhyppelyä!

Kallialan alustus herätti paljon kysymyksiä: Mikä todella on tärkeää pienten koulutulokkaiden opetuksessa? Miten eri medioiden maailma vaikuttaa lapsen kehitykseen? Miksi koulussa muka pitää olla pulpetit? Mitä kaikkea muuta koulu(tila)ssa voisi muuttaa, jotta se olisi oppilaille parempi paikka?


Ks. valokuvia penkkien käytöstä luokassa Rovaniemen steinerkoulun sivuilla.

Suomessa penkkipedagogiikka tuli ensimmäisenä Sammatin vapaaseen kyläkouluun, jossa on harjoitettu penkkipedagogiikkaa koko koulun historian ajan 1980-luvun puolivälistä saakka. Nykyään noin puolet aloittavista steinerkoulujen ensimmäisistä luokista käyttää penkkejä pulpettien sijaan.

Kirjoittanut effefinland | 20.3.2010

Porvoon steinerkoululle opetuksen järjestämislupa

Valtioneuvosto myönsi 18.3. Porvoon steinerkoulun kannatusyhdistyksen ylläpitämälle Fredrikakoululle perusopetuksen järjestämisluvan. Luvan myötä koulu saa valtionosuuden, joka kattaa merkittävän osan koulun ylläpitokustannuksista. Tähän saakka koulu on toiminut yksityisopetusryhmänä lähinnä vapaaehtoisten tukimaksujen ja lahjoitusten turvin. Osa toiminnasta rahoitetaan jatkossakin tukimaksuilla ja yhdistyksen omalla varainhankinnalla.

Valtioneuvosto voi myöntää rekisteröidylle yhdistykselle tai säätiölle luvan perusopetuksen järjestämiseen. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että opetuksen järjestäminen perustuu erityiseen koulutus- tai sivistystarpeeseen ja että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset opetuksen asianmukaiseen järjestämiseen. Viime vuonna Frederikakoulun saamaa kielteistä päätöstä perusteltiin alueellisen tarpeen puuttumisella. Valtioneuvosto voi halutessaan jättää luvan myöntämättä, vaikka lain määräämät edellytykset opetuksen järjestämiselle täyttyisivätkin. Tällä kertaa esim. Oulun Reggio Emilia -kannatusyhdistyksen lupahakemus hylättiin.

Suomessa on tällä hetkellä toiminnassa on yhteensä 72 perusopetusta antavaa yksityistä koulua, joista 19 kuntien kanssa sopimuksen tehneitä kouluja, 21 steinerkoulua, 11 kristillistä koulua, neljä vieraskielistä koulua, 12 ulkomailla toimivaa koulua, kaksi koulukotikoulua, Anna Tapion koulu, Helsingin Juutalainen koulu ja Rinnekodin koulu.

Kirjoittanut effefinland | 17.3.2010

Inhimillisen kasvun paikka

Timo Jantunen

Kriittinen korkeakoulu aloittaa ensi syksynä uuden toimintamuodon, Inhimillisen kasvun paikan. Ajatuksena on herättää ja vahvistaa osanottajissa kiinnostusta taiteiden ja filosofian kautta tapahtuvaan henkiseen ja inhimilliseen kasvuun.

Keskeisellä sijalla on ihmisten välinen kohtaaminen ja vuorovaikutus. Yhden lukuvuoden ajan kokoonnutaan yhteen tiistai- ja torstai-iltaisin kolmeksi tunniksi osallistumaan keskustelupitoisille luennoille ja taiteellisiin harjoituksiin. Lähtökohtana ovat humanismin ja sivistyksen perinteet. Teoria- ja keskustelukurssien opettajissa on kokeneita filosofeja, opettajia ja tietokirjailijoita. Taidekurssien vetäjät ovat Kriittisen korkeakoulun ja Snellman-korkeakoulun opettajia.

Filosofisesti kysymme: keitä me olemme. Ja taiteen avulla osallistuen voimme edes hetkeksi pysäyttää liian kiireisen ja hermostuneen maailman, vapaasti runoilija Jevgeni Jevtusenkoa lainataksemme. Kysymys on varmasti myös itsensä löytämisen projektista, joka aina on kesken; myös siitä, miten voin uusien ystävien kanssa suuntautua tutun ja tavanomaisen uudella tavalla näkemiseen ja kokemiseen. Tähän liittyy myös maailman muuttaminen paremmaksi, oikeudenmukaisemmaksi ja humaanimmaksi paikaksi elää.

Sydämen sivistys

Ajatuksena on rakentaa sydämen sivistystä ammentaen muun muassa antiikin suurilta filosofeilta. Sivistykseen kuuluu tieto, mutta sivistyä voi myös taiteen ja toiminnan, miksei myös uskonnon kautta. Voiko nykypäivän maailmassa elää ajamatta omaa etuaan ja ohjautua suurista ihanteista käsin. Ja mitä nämä ihanteet voisivat olla?

Filosofian ohella olemme kasvatuksen äärellä, kasvatuksen, joka tavalla tai toisella koskettaa meistä jokaista. Ja puhumme itsekasvatuksesta, joka oikeastaan on koko INKA:n peruspyrkimys. Mitkä ovat eettisen kasvun ja kasvatuksen peruskysymykset ja ovatko ne tänä päivänä joutuneet hukkaan? Onko eettisellä elämällä tilaa tässä ajassa? Olennaisempaa kuin löytää hyviä vastauksia ja muistaa ne, on ehkä oppia kysymään, elämään dialogissa. Onko mielikuvitus sittenkin tärkeämpää kuin syy-seuraussuhteisiin perustuva ajattelumme?

Jokaiselle illalle on teoreettisen ja pohdiskelevan aineksen ohella taideharjoituksia. Näissä itsensä ilmaiseminen on keskeisellä sijalla kuten myös hahmon tai muodon antaminen omille tunteille. Ohjelmassa on musiikkia, maalausta, eri maiden kansantansseja, puheoppia, kirjoittamista ja eurytmiaa. Pyrimme eri taidemuotojen ja ilmaisutapojen kautta lähestymään maailman suuria kysymyksiä ja elämän monimuotoisuutta.

Joka ilta on luvassa toisaalta teoreettista, mutta keskustelullista ja toisaalta taiteellisempaa, ilmaisullista. Illat on yleensä rakennettu niin, että samaa ilmiötä tarkastellaan paitsi tiedolliselta myös taiteelliselta ja usein myös toiminnalliselta kannalta. Opettajat toimivat yhteistyössä toisilleen vinkkejä ja tukea antaen.

Kenelle?

Inhimillisen kasvun paikka on tarkoitettu eri ikäisille omaan inhimilliseen kasvuunsa eväitä etsiville ihmisille, joita maailman ja ihmisen kysymykset kiinnostavat. Mukaan mahtuvat niin välivuotta viettävät opiskelijat tai sapattivapaalla olevat ammatinharjoittajat kuin työttömät työnhakijat. Paikka sopii myös oman työn ohessa toimivaksi virkistymisen keitaaksi – voimaannuttamisen idea on hankkeessa keskeinen. Tärkeää on kiinnostus ja motivaatio. Mukaan otetaan 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta, hankkeeseen sitoutuvaa hakijaa.

Ilmoittaudu miel. jo ennen kesää. Voit kysellä ja ilmoittautua osoitteeseen Kriittinenkorkeakoulu, Albertinkatu 27 a B 12, 00180 Helsinki,
(09) 684 0010, info@kriittinenkorkeakoulu.fi ja nettisivut: www.kriittinenkorkeakoulu.fi.

Kirjoittanut effefinland | 8.3.2010

Effe kokoaa kasvatusaiheista tapahtumakalenteria

Olemme perustaneet tapahtumakalenterin, johon kokoamme kasvatus- ja koulutusaiheisten tapahtumien tietoja. Tällaiselle kalenterille tuntuu olevan tarvetta, sillä huomasimme, että maaliskuussa samana viikonloppuna 19.–20.3. on päällekkäin peräti neljä kiinnostavaa tapahtumaa, joihin kaikkiin olisi mukava osallistua! Me effeläiset olemme tuolloin järjestämässä työpajaa Otavan opistolla ja ne kolme muuta tapahtumaa saat selville kalenteristamme.

Nyt toivommekin saavamme ilmoituksia erilaisista kasvatukseen ja koulutukseen liittyvistä tapahtumista – koulutuksista, keskustelutilaisuuksista, seminaareista, avointen ovien päivistä… Jos tiedät Effen toiminta-ajatukseen sopivia tapahtumia tai olet itse järjestämässä sellaisia, lähetä tiedot blogimme sähköpostiin effe.finland (ät) gmail.com, niin julkaisemme ne kalenterissa. Olisi hienoa, jos saisimme kalenteristamme mahdollisimman kattavan, ja se palvelisi kasvatuksesta ja koulutuksesta kiinnostuneita!

Linkki tapahtumakalenteriin löytyy sivupalkista.

Kirjoittanut effefinland | 4.3.2010

Työpajassa tutustutaan steinerpedagogiikkaan

Klikkaa tästä, niin näet esitteen!

Klikkaa tästä, niin näet esitteen!

Effe järjestää 19.–20.3. yhteistyössä Otavan opiston kanssa vaihtoehtopedagogiikan työpajan, jonka teemana on lapsen fyysinen ja henkinen tila koulussa. Steinerpedagogiikassa molemmat näkökulmat tulevat esiin sekä koulupäivän suunnittelussa että tuntien sisällöissä. Esimerkiksi ekaluokkalaisten liikkumisen tarve on suuri: luokan liikkuvuutta ja muunneltavuutta lisää penkkipedagogiikka, jota steinerpedagogi Kari Kalliala esittelee perjantaina.

Perjantai-iltapäivän ja lauantain työpajassa lähdetään keskustellen liikkeelle kurssilaisten esiin nostamista kysymyksistä teemaan liittyen. Työpajassa tarkastellaan pedagogisia kysymyksiä konkreettisesti kokeilemalla erilaisia tekniikoita, esimerkiksi märkämaalausta. Harjoitusten kautta lähestytään erilaisia lapsen tilaa määrittäviä kysymyksiä ja keskustellaan niistä. Aiheita ovat esim. temperamentit, rytmien ja liikkumisen merkitys ja muotopiirustus alkuopetuksessa.
Lue lisää…

« Newer Posts - Older Posts »

Kategoriat